Historia
Täyttäessään 70 vuotta 17.11.2007 Väänästen Sukuseura julkaisi historiikin.
Väänästen Sukuseuran historiikki 1937-2007
kirjoittanut valtiotieteen maisteri, historiankirjoittaja Riitta Mäkinen, o.s. Väänänen
Väänästen sukupuu -sarja, nro 14
ISBN-978-952-2790-7 (nid.)
ISBN-978-052-2791-4 (sid.)
ISSN 1797-1780
Taitto: Olli Salo, Olé Media
Paino: Cityoffset Oy, Tampere, 2007
***
"Väänästen Sukuseura ry on tehnyt arvokasta sukututkimus- ja kotiseututyötä 70 vuotta. Jäsenet ovat kiinnostuneita omista juuristaan ja heitä yhdistää sama sukunimi. Sukuseuran toiminnalla on selkeä olemassaolon oikeutus."
(Esimies Pentti Väänänen, historiikin tervehdyssanoissa)
***
Lukijalle
70 vuotta täyttävä Väänästen Sukuseura ry on alansa pioneereja useammallakin tavalla ja juuri nyt se elää vahvaa nousuaikaa. Pienestä ja hiukan elitistisestä piiristä on kasvanut laaja ja kaikkia sukulaisia kunnioittava yhteisö, jota yhdistää kiinnostus ja arvostus yhteisten esi-isien ja -äitien elämää ja työtä kohtaan.
Kaikki yhteisöt ja sukuseurat varsinkin soisivat, että niiden historia olisi vakaata ja toimekasta etenemistä. Todellisuudessa kaikilla on hyvät ja huonommat aikansa. Väänästen Sukuseuran vaiheet osoittautuivat erityisen vaihteleviksi, jopa sadunomaisiksi: Löytyi vertauskohtia seikkaulukertomusten reippaisiin kisälleihin myötä- ja vastamäkineen, mieleen tuli myös uinuva ja heräävä Prinsessa Ruusunen, joutseneksi muuttuva Ruma ankanpoikanen... Hyvä haltiajatar takoi arvaamaatomia aarteita ja ankara hallitsija vaati veroja. Kaiken taustalla välkkyy kesäinen järvenselkä, soi sukujuhlien hilpeän haikea haitari ja kaikuu Rieska-Kallen murrerunon leppoisa poljento.
Vakavammin puhuen, seuran historiaan kuuluu monta kaunista osoitusta sukurakkaudesta, vastuun ottamisesta, uutteruudesta ja uskollisuudesta - kuin myös niin inhimillisestä epätäydellisyydestä hyvissä pyrkimyksissä.
Olen itse Väänänen syntyjäni, sukuseuran ja sen julkaisutoimikunnanjäsen. Tämän historiikin olen kuitenkin tehnyt palkattuna ammattihistorioitsijana, sopimus tehtiin noin kuuden viikon työpanoksesta. Toivon, että työ antaa taustaymmärrystä sukuseuran jäsenille ja myös muille sukuseura-aatteesta kiinnostuneille. Vaatimattomassa mittakaavassa olen pyrkinyt löytämään vastauksia ei vain mitä- , vaan myös miksi-kysymyksiin sekä pohtimaan sukuseuratoiminnan ominaispiirteitä. Ilmeistä on, että sukuharrastus koskettaa osallisiaan syvemmältä, on ikään kuin herkempää kuin monet muut järjestötoiminnan lajit. Siksipä teksti on kirjoitettu kielj keskellä suuta, mutta tottuuven etinnästä tippookan tinkimättä.
Henkilöesittelyissa on huomattava, että ne on rakennettu sukuseuratyön näkökulmasta ja toimijoiden muuta elämää ja aikaansaannoksia on esitelty vain vähän. Väänästen sukupuu -sarjan muihin numeroihin odotetaan pidempiä henkilökuvauksia!
Sukuseuran johtokuntaa ja julkaisutoimikuntaa kiitän lämpimästi kiinnostuneesta paneutumisesta käsikirjoitukseen ja monia muita suvun jäseniä mielenkiintoisista keskustelutuokioista ja vaivannäöstä tietojen etsinnässä. Vastuu teksistä on kuitenkin tekijän, joka nöyrästi siteeraa entistä kirjoittajaa, Pietari Väänästä:
Jos oot oppinut enemmän
Tieät tarkemmin asiat,
Teeppäs wirsi wiisahampi
Sowita sanat somemmat!
Lempäälässä 15.8.2007
Riitta Mäkinen